U niin kuin Uppsala

Åbo Akademissa opiskellessani vietin vuoden Uppsalassa 1970-luvun lopussa. Tuohon aikaan ei ollut EU:n tuomaa vapaan liikkuvuuden periaatetta eikä Erasmus-ohjelmaa, vaan minun piti itse neuvotella niin Uppsalan yliopiston kuin Åbo Akademin kanssa vaihto-opiskelusta.

Opiskelin Uppsalassa missiologiaa eli lähetysteologiaa sekä Uuden testamentin selitysoppia. Hauskana muistona on jäänyt mieleeni, että missiologian professori Carl Fredrik Hallencreutzin äiti istui seminaarissa vieressäni. Hän oli päättänyt suorittaa aikoinaan kesken jääneet opintonsa päätökseen. Opiskelijoiden joukossa oli myös keski-ikäisiä uranvaihtajia. Ilmiö yleistyi Suomessa vasta paljon myöhemmin.

Tuon vaihtovuoteni aikana Uppsalan suomalaiseen seurakuntaan saatiin ensimmäinen kokopäiväinen pappi. Osallistuin Uppsalan suomalaisen seurakunnan toimintaan sekä Sverige för Kristus – järjestön opiskelijailtoihin. Järjestö vastasi Kansan Raamattuseuran toimintaa Suomessa. Kesällä ja joskus viikoloppuisin tein töitä kahdessa vanhainkodissa.

Yliopisto täytti tuolloin 500 vuotta. Sen historiaan ovat aina kuuluneet opiskelijat monista maista. Se oli ja on rikkautta. Monet uudet tuulet ovat puhaltaneet Uppsalassa ennen Suomea. Vaihtovuoden aikana minulle avautui ei-länsimaisen teologian maailma. Sain perehtyä ensimmäistä kertaa muun muassa afrikkalaiseen ja aasialaiseen sekä mustaan teologiaan.

Uppsalan idyllillä, johon kuuluu vanha katedraali, joki ja vanha pääkirjasto Carolina Rediviva, on aina paikka sydämessäni.

-Heli

<< EDELLINEN     SEURAAVA >>