S niin kuin Suomi

Suomi merkitsee minulle isänmaata ja äidinkieltä, syntymäpaikkaa sekä juuria, joista ponnistaa. Upean Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä on hienoa juhlia. Kiitän Jumalaa, että saamme asua rauhassa demokraattisessa ja monikielisessä valtiossa.

Itsenäisen Suomen historiaan on kuulunut monia vaikeita vaiheita. Veljessota tai sisällissota on ajanjakso, jonka tapahtumia on yhä syytä tutkia ja arvioida. Toisen maailmansodan aallot löivät Suomeen kovina. Säilyimme itsenäisinä, mutta menetimme rakkaita osia maastamme. Muun muassa isäni synnyinkonnut Kannaksella Kuolemajärven Inkilän kylässä jäivät rajan taakse. Isäni oli myös itse puolustamassa maatamme, ja vanhempieni nuoruus meni sodan melskeissä. Sen jälkeen heidän suurin toiveensa oli, että Suomessa olisi rauha.

Rauhaa rukoilen ja toivon itsekin. Iän kartuttua olen entistä paremmin oppinut ymmärtämään, että rauha ei ole itsestään selvä asia. Rauhan säilyminen vaatii työtä niin maamme sisällä kuin ulkopuolella.

Viime vuosina olen viettänyt pitkiä aikoja Brysselissä, jossa Merimieskirkon toiminta, kahvila ja kauppa ovat tärkeä osa suomalaisyhteisön elämää. Varsinkin kesäaikaan huomaan kaipaavani Suomen merenrantoja ja järviä ja nautinkin Suomeen päästyäni erityisesti veden äärellä oleilusta. On etuoikeus kutsua kodikseen maata, joka tunnetaan maailmalla muun muassa luonnosta, koulutuksesta, äitiyshuollosta, informaatioteknologiasta ja ylipäätään hyvästä elämänlaadusta. Näitäkään asioita ei voi pitää pelkkinä saavutettuina etuina, vaan niiden ylläpitämiseen on sitouduttava jatkossakin.

Itsenäisyys ei merkitse minulle sulkeutumista Suomen rajojen sisäpuolelle vaan avoimuutta kansainväliseen kanssakäymiseen ja vieraanvaraisuutta maahamme tulevia ihmisiä kohtaan. Vuosisatojen ajan erilaiset kulttuurit, kielet ja murteet ovat rikastuttaneet maatamme monin tavoin. Uuden oppiminen, yhteisen hyvän jakaminen ja toisten ihmisten kunnioittaminen ovat arvoja, joiden varaan voimme rakentaa Suomea myös tulevaisuudessa.

-Heli

<< EDELLINEN     SEURAAVA >>