P niin kuin pappeus

Vuonna 1976 pääsin opiskelemaan teologiaa Åbo Akademihin Turkuun. Tavoitteeni oli seurata kutsumustani ja valmistua papiksi. Oli nimittäin tiedossa, että kirkolliskokous äänestää naisten oikeudesta saada pappisvihkimys. Aloite ei kuitenkaan mennyt kirkolliskokouksessa läpi. Niinpä valmistuttuani teologian maisteriksi kevättalvella 1982 silloinen arkkipiispa Mikko Juva siunasi minut lehtoriksi. Tuohon aikaan lehtorien eli naisteologien virkoja seurakunnissa oli vähän, ja tein usean vuoden ajan eripituisia lehtorin ja uskonnonopettajan sijaisuuksia Turussa ja lähistöllä.

Toukokuussa 1986 olimme turkulaisten lehtoreiden kanssa seuraamassa kirkolliskokouksen äänestystä Turun kristillisen opiston eteisessä. Tuolla kertaa aloite naisten pappisvihkimyksestä meni läpi. Äänestyksen jälkeen Oulun piispa Olavi Rimpiläinen marssi salista ulos. Me lehtorit kuitenkin olimme erittäin iloisia virkakysymyksen ratkeamisesta. Tie siihen oli ollut pitkä. Vuonna 1909 Wendla Ivaska anoi vapautusta sukupuolestaan voidakseen opiskella teologiaa Helsingin yliopistossa. Ensimmäisen teologiaa opiskelleen naisen opintojen aloittamisesta ehti kulua lähes 80 vuotta ennen kuin teologian maisteriksi valmistuneet naiset saivat myös kirkossa samat oikeudet kuin miehet.

Maaliskuun kuudentena päivänä 1988 Suomessa vihittiin yhteensä 94 naista papiksi. En ollut vielä tuossa vihkimyksessä mukana, vaan arkkipiispa John Vikström vihki minut papiksi lokakuun lopulla 1989. Se on ollut yksi merkittävimpiä päiviä elämässäni. Sain stolan ja kasukan päälleni, ja arkkipiispa luki Jeesuksen sanat: ”Ota minun ikeeni harteillesi. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Juhlaa vietimme isolla joukolla vauvasta vaariin sukulaisten, naapureiden, ystävien ja silloisen Kaarinan seurakunnan nuorten kanssa. Kaikki olivat iloisia, että vihdoin sain kastaa, vihkiä ja haudata niin seurakuntalaisia kuin sukulaisia ja ystäviä. Sekin oli tärkeää, että lopulta sain myös konfirmoida nuoret, joille olin rippikoulua pitänyt, ja asettaa ehtoollisen enkä vain avustaa siinä.

Ensi keväänä tulee kuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä naisten pappisvihkimyksestä Suomessa. Asenteiden ja ajattelutapojen muuttuminen on hidasta, ja kirkossamme on edelleen syytä tehdä töitä sen eteen, että naisten ja miesten yhteinen ja tasavertainen pappeus olisi todellisuutta.

-Heli

<< EDELLINEN     SEURAAVA >>