”Olen huolissani ilmastonmuutoksen seurauksista omalle ja ennen kaikkea seuraavalle sukupolvelle. Lupaan tehdä parhaani vähentääkseni aiheuttamiani hiilidioksidipäästöjä ja pienentääkseni hiilijalanjälkeäni ainakin puoleen seuraavien 10 vuoden aikana.”

Tällaisen lupauksen olen tehnyt monen muun kanssa Climate Pledge-sivustolle. Ilmastolupauksen allekirjoittaneet vetoavat päättäjiin ja yrityksiin, että nämä tekisivät parhaansa ihmiskunnan elinolosuhteiden turvaamiseksi. Samalla allekirjoittajat itse sitoutuvat tekemään oman osuutensa ympäristön hyväksi.

Erityisen voimakkaiden hurrikaanien aikoihin on helppoa tehdä lupaus. Sen sijaan omien elintapojen muuttaminen pysyvästi ympäristöystävällisemmiksi on haastavampaa. Uskon kuitenkin, että pienilläkin teoilla on merkitystä, sitä enemmän mitä useampi niihin sitoutuu.

Lapsuudessani kotona opetettiin, ettei ruokaa saa haaskata. Nykyään puhutaan ruokahävikin vähentämisestä. Kasvisruokavalio on ollut valintani jo puolet elämästäni ja on edelleen. Nykytutkimuksen valossa myös lihansyönnin vähentäminen on ilmastoteko. Roskien lajittelu ja kierrätys on entistäkin helpompaa. Kaupunkialueilla julkisen liikenteen käyttäminen on helppoa ja vaivatonta hyvien ja toimivien yhteyksien vuoksi. Omaa hiilijalanjälkeäni kasvattaa ennen kaikkea lentäminen, sillä toinen kotini sijaitsee Belgiassa. Onneksi lentäminen tuottamia päästöjä voi kompensoida vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran ja Kirkon Ulkomaanavun kautta voi istuttaa puita, mikä auttaa palauttamaan luonnon tasapainoa alueilla, joilla metsät on hakattu polttopuiksi. Sitä mahdollisuutta aion tästä eteenpäin hyödyntää.