Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvo kirkossa ja yhteiskunnassamme tulisi olla itsestään selvää. Koska olemme Jumalan kuvia, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pitäisi toteutua kristillisessä avioliittoon vihkimisessä tai siunaamisessa. On hienoa ja arvostettavaa, että on pareja, jotka haluavat liitolleen Jumalan siunauksen!

Viime kuukausina muutama tuomiokapituli on ryhtynyt rankaisemaan pappeja, jotka ovat toimittaneet samaa sukupuolta olevien parien vihkimisiä. Tämä käytäntö on kohtuuton, koska asioiden käsittely kirkossa on vielä kesken. Sanktioiden kohteeksi joutuneet papit ovat tuoneet julki ihmetyksensä erityisesti siitä, että heitä syytetään pappislupauksena rikkomisesta. Papin toimiinhan kuuluu sanan ja sakramenttien jakaminen sekä kirkollisten toimitusten hoitaminen.

Professori Eila Helander luovutti syyskuussa selvityksensä mahdollisesta kirkon vihkioikeudesta luopumisesta piispainkokoukselle. Yli satasivuisessa perusteellisessa selvityksessään hän tuo esiin avioliitto- ja vihkikäsityksien historiaa erityisesti Pohjoismaissa alkaen avioliitosta kauppaoikeutena nykypäivien vihkikäytäntöihin saakka. Hän tuo selkeästi esiin sen, miten avioliitto- ja vihkikäytännöt ovat muuttuneet aikojen myötä riippuen yhteiskunnan ja kirkkojen tilanteesta. Helander muistuttaa myös Lutherin ajatuksista avioliiton kuulumisesta yhteiskunnalliseen järjestykseen. On hyvä muistaa, että avioliittojärjestykset ja vihkimiset eivät ole pelastuskysymyksiä.

Selvityksen saatuaan piispainkokous on lausunut, että se ei suosittele kirkolliskokoukselle kirkon vihkioikeudesta luopumista. Samaa sukupuolta olevien vihkimiseen liittyvät asiat ovat siis edelleen auki ja odottavat kirkolliskokouksen käsittelyä. Muissa Pohjoismaissa vihkimiset hoidetaan. Negatiivinen julkisuus ei ole kirkolle hyväksi eikä ainakaan edistä kirkkoon liittymisiä. Pappien rankaiseminen siksi, että he noudattavat kutsumustaan papin työssään, ei myöskään houkuttele kirkon töihin uutta kyvykästä työvoimaa. Sen sijaan rankaisemiset aiheuttavat pelkoa monille.

Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Siksi meillä ei ole oikeutta syrjäyttää aikuisia rippikoulun käyneitä kirkkoon kuuluvia ihmisiä kirkon toimituksista, myöskään vihkimisistä.