Sanotaan, että armeija ja kirkko ovat pysyneet hierarkkisen eli ylhäältä alaspäin tapahtuvan johtamisen tyyssijoina. Monet suuryritykset taitavat edelleen kuulua samaan kastiin. Tutkimukset osoittavat, että mitä hierarkkisempi organisaatio, sitä maskuliinisemmat johtajuusarvot vallitsevat. Näitä ovat esimerkiksi rationaalisuus, loogisuus, objektiivisuus, itsevarmuus, tunteettomuus ja kilpailuhenkisyys. Maskuliiniseen johtamismalliin kuuluvat myös kontrolli, henkilökohtaiset palkkiot sekä sanktiot ja joskus myös huutaminen eli niin sanottu perkeleellä johtaminen. Niin sanottuun feminiiniseen johtamismalliin kuuluvat usein vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja inklusiivisuus, empaattisuus, yhdessä tekeminen ja kannustaminen.

Niin naiset kuin miehet voivat toimia maskuliinisen ja feminiinisen mallin mukaan. Johtajina naisten pitää Suomessa usein tasapainoilla maskuliinisten ja feminiinisten johtamismallien välillä – tai siirtyä pelkästään maskuliiniseen malliin tullakseen vakavasti otetuksi. Erään globaalin tutkimuksen mukaan Pohjoismaissa naiset johtajina pystyvät alaisten mielestä kuitenkin olemaan sekä määrätietoisia että empaattisia ja kannustavia johtajia.

Hierarkkisesta johtamisesta osallistavaan johtamiseen

Digitalisaation ja töiden automatisaation edetessä entistä tärkeämmäksi nousee ihmisten ja innovaatioiden johtaminen. Ideat ja tuottavat innovaatiot eivät synny käskyttämällä vaan innostamalla ja kannustamalla, osallistamalla ja valmentamalla. Tarvitaan siis uusia tapoja johtaa. Esimerkkinä uusista johtamisen malleista on Leadership As A Service eli LAAS-konseptin, jonka eräs suomalainen ohjelmistoyritys on kehittänyt johtamiseen. Siinä työntekijä tai tiimi voi itse päättää ja valita, millaista johtamistukea se kulloinkin tarvitsee ja pyytää sitä tarvittaessa.

Mitä uusilla johtamismalleilla on tekemistä kirkon kanssa? Kirkossa elämme vahvasti tradition ja muutoksen keskellä. Kirkon jäsenmäärä on laskenut ja esimerkiksi prosessi samaa sukupuolta olevien vihkimisestä on kirkossa kesken. Osallisuus ja vuorovaikutus eivät toteudu ylhäältä alaspäin toimivassa hierarkkisessa johtamismallissa. Lisäksi johtajuus ruumiillistuu aina johonkin henkilöön ja siksi johtajuus on sukupuolittunutta. Tämä merkitsee sitä, että sukupuolella on aina merkitystä johtajia valittaessa. Tällä hetkellä julkisuudessa kirkkomme profiloituu enimmäkseen maskuliinisena, hierarkkisena, valvovana ja rangaistuksia jakavana organisaationa.

Tarvitsemme kirkossamme osallistavan johtamisen kulttuuria. Johtamista, jossa heikossa asemassa olevien ääni tulee kuulluksi ja jossa päättävissä ryhmissä on diversiteettiä eli moninaisuutta edustettuna. Moninaisuudella tarkoitan muun muassa nuorten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, etnisten ryhmien, naisten ja miesten sekä erilaisen kirkollisten ryhmien edustusta. Osallistavan johtamisen avulla kirkkomme voisi aiempaa enemmän muodostua osallisuuden yhteisöksi.