Jeesus herättää uskon

Tämän sunnuntain evankeliumissa (Mark. 1: 29–39) Jeesus on aloittanut toimintansa. Hän on kutsunut ensimmäiset opetuslapset seuraajikseen: Simonin, josta myöhemmin tuli Pietari, tämän veljen Andreaksen sekä veljekset Jaakobin ja Johanneksen.

Evankeliumissa Jeesus tulee Simonin ja Andreaksen kotiin, ja hänelle kerrotaan heti kuumeessa olevasta Simonin anopista. Tauti on vienyt naisen sänkyyn asti. Jeesus menee hänen luokseen, ottaa häntä kädestä ja auttaa hänet jalkeille. Kuume lähtee heti, ja talon emäntä alkaa palvella vieraitaan.

Kuinka moni meistä haluaisi juuri ja juuri kuumeesta toettuaan ryhtyä palvelemaan iltaa istuvaa miesjoukkoa? Evankeliumin kuvaama naisen rooli tuntuu helposti kapealta ja alentavalta. Evankelista Markus käyttää kuitenkin tässä yhteydessä kreikan kielen verbiä, joka tarkoittaa usein kokonaisvaltaista toisten tarpeista huolehtimista. Evankeliumeissa sitä käytetään muun muassa naisista, jotka seurasivat Jeesusta Galileasta asti ja palvelivat häntä. Kyseinen verbi on myös diakonia-sanan taustalla. Voinee sanoa, että anopista tulee Jeesuksen seuraaja ja Jumalan valtakunnan työntekijä.

Myös Luukkaan evankeliumissa puhutaan aterialla palvelemisesta, kun Jeesus vastaa opetuslapsille, jotka kiistelevät siitä, kuka heistä on suurin. Jeesus viittaa ensin vaikutusvaltaa tavoitteleviin kuninkaisiin ja vallanpitäjiin. Kuulijoille käy pian selväksi, että Jumalan valtakunnan työssä eivät päde maallisen valtapelin lainalaisuudet:

“Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.” (Luuk. 22:26–27)

Pietarin vieraanvarainen anoppi on yksi ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia, jotka ovat ymmärtäneet, mitä tarkoittaa Kristuksen kaltaisuus. Hänen kuuluisalle vävylleen se kirkastuu vasta kipuilun kautta.

Uusi viini

viinipuun oksa

Murroskaudet tulevat ja menevät.

Euroopan kirkollinen elämä oli murroksessa 500 vuotta sitten. Sen jälkeenkin moni asia on muuttunut niin kirkkojen kuin yhteiskuntien arjessa. Mietin usein, miten Jeesus ja Luther ottaisivat kantaa kirkkomme asioihin?

Jeesus oli uudistaja ja myös hänen kirkkonsa olemukseen kuuluu jatkuva uudistuminen. Reformaation merkkivuosi haastaa meitä etsimään vastauksia kysymykseen ”Mitä on hyvä ja armollinen elämä tänään ja tulevaisuudessa?”

Elämme aina vanhan ja uuden välissä. Olisiko kirkkomme mahdollista muuttua nykyistä avoimemmaksi uskon yhteisöksi? Onnistummeko laskemaan uuden viinin uusiin leileihin? (Mark. 2: 18-22)