Taivaan Isä

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille, varaisille, isäpuolille, bonus-isille ja kaikkien isien lapsille!

Isän- ja äitienpäiviin sisältyy paljon tunteita: rakkautta ja kiitollisuutta tai vihaa ja katkeruutta sekä pettymystä ja surua. Joskus kaikkea tätä.

Jumalaa kutsutaan usein Taivaan Isäksi, kuten Jeesuskin häntä kutsui. Kutsummepa Jumalaa sitten äidiksi tai isäksi, se luo meille aina mielikuvia sen mukaan, millainen suhde meillä on ollut omiin vanhempiimme tai lähihuoltajiimme. On tavallista, että koemme Jumalan rakastavana tai rankaisevana sen mukaan, miten olemme vanhempamme kokeneet.

Tänä vuonna isänpäivän aiheeksi sattuu anteeksiantaminen. Matteuksen evankeliumin tekstissä Jeesus antaa ensin selkeitä ohjeita synnintekijöihin kohdistuvasta kurinpidosta. Siksi hänen vastauksensa opetuslasten kysymykseen, kuinka usein samalle ihmiselle pitää antaa anteeksi, on yllättävä. Jeesus sanoo, ettei riitä, että väärintekijälle annetaan anteeksi seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. On siis annettava anteeksi aina, kun joku sitä pyytää. Jeesuksen tarkoittamaan Jumalan isyyteen ei kuulu katkeruus, kovuus, kosto eikä välinpitämättömyys. Selkeän puheen ja oikean suunnan osoittamisen rinnalla kukoistavat armollisuus ja rakkaus.

Matt. 18:15–22

Jeesuksen mittapuut

poika hyppää korkealle ilmaan

Nahistelua johtopaikoista on aistittavissa opetuslapsijoukossa, kun he tulevat Jeesuksen luo kysymään, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Odotusarvona opetuslapsilla on todennäköisesti vähintään ministerin salkkujen jako.

Jeesus yllättää seuraajansa kutsumalla heidän keskelleen lapsen ja asettamalla hänet taivasten valtakuntaan pääsyn mittapuuksi. Tuon ajan maailmassa, kuten monin paikoin edelleen, lapsen elämä on haavoittuvaista. Lasten kaltaisuus on kuitenkin se, jota Jeesus arvostaa.

Suuret ja tärkeät tulevat pieniksi ja pienet ja vähäiset suuriksi ja tärkeiksi. Jeesuksen mittapuut yllättävät. (Matt. 18:1-6, 10)

Rakasta vihollista

punertavat mustikanvarvut

Isäni, sodan käynyt mies, tapasi sanoa, että ihmisiä ne vastapuolen sotilaatkin olivat. ”Tottelivat ylempiensä määräyksiä.”

En tiedä, pystyikö hän rakastamaan niitä, jotka veivät kodin ja kotipaikan Inkilässä Kuolemajärvellä, mutta vihapuheita hän ei lietsonut.

Jeesus kutsuu meitä radikaaliin rakkauteen, vihollisen rakastamiseen. (Matt. 5:43–48)

Hedelmistään puu tunnetaan

Vanhempieni puutarhassa oli valtava, villiintynyt omenapuu.

Puun runko oli osaksi haljennut ja oksat harmaat. Pari vuotta sitten se täyttyi yhtäkkiä omenoista. Poimin niitä pienen lapsenlapseni kanssa koriin maahan asti notkuvista oksista.

Päivää myöhemmin koko omenapuu halkesi ja kaatui. Se peitti koko puutarhan. Kauan sitten kylvetty siemen kantoi parhaimman sadon juuri ennen kuolemaa.

Hedelmistään puu tunnetaan, ennemmin tai myöhemmin. (Matt. 12:33–37)