Jeesuksen mittapuut

poika hyppää korkealle ilmaan

Nahistelua johtopaikoista on aistittavissa opetuslapsijoukossa, kun he tulevat Jeesuksen luo kysymään, kuka on suurin taivasten valtakunnassa. Odotusarvona opetuslapsilla on todennäköisesti vähintään ministerin salkkujen jako.

Jeesus yllättää seuraajansa kutsumalla heidän keskelleen lapsen ja asettamalla hänet taivasten valtakuntaan pääsyn mittapuuksi. Tuon ajan maailmassa, kuten monin paikoin edelleen, lapsen elämä on haavoittuvaista. Lasten kaltaisuus on kuitenkin se, jota Jeesus arvostaa.

Suuret ja tärkeät tulevat pieniksi ja pienet ja vähäiset suuriksi ja tärkeiksi. Jeesuksen mittapuut yllättävät. (Matt. 18:1-6, 10)

Kätevä emäntä

Seurasin takavuosina televisiosta sketsisarjaa Kätevä emäntä. Kätevän ja vieraanvaraisen emännän maineessa on myös Raamatun Martta. Hän kutsui yhteiseen pöytään Jeesuksen opetuslapsineen. Martan sisar Maria taas kuunteli Jeesuksen puheita opetuslapsen tavoin.

Kaikkia tarvittiin.

Marian hyvä osa oli kuunnella Jeesusta. Millainen on sinun hyvä osasi? (Luuk. 10:38-42)

Tahdotko tulla terveeksi?

kuvassa nuoren ihmisen käsi koskettaa vanhan ihmisen kättä

Pitkän elämän loppuvaiheissa terveyden ja sairauden raja on häilyvä. Silloin hyvinvointi syntyy lempeästä kosketuksesta, hiusten silittämisestä, kädestä pitämisestä, kevyestä hieronnasta tai suukosta poskelle.

Valitettavan usein vanha ihminen saa tuntea kosketuksen vain hoitotoimenpiteissä; mitataan verenpainetta, pestään ja vaihdetaan vaatteita. Ne ovat tärkeitä tekoja, mutta lisäksi tarvitaan läheisten ja hoitajien lempeää kosketusta ja hyviä sanoja, Jeesuksen läsnäoloa ihmisten kautta.

“Tahdotko tulla terveeksi?” Jeesus kysyy myös siltä, jota lääketiede ei pysty enää parantamaan. Se on kutsu Jumalan huolenpitoon ja samalla haaste lähimmäisille: rakastettuina olemme kaikki ehjempiä ja terveempiä.

Kun muut aistit hiipuvat, iho tuntee ja muistaa huolenpidon ja rakkauden. (Joh. 5:1–15)

Rakasta vihollista

punertavat mustikanvarvut

Isäni, sodan käynyt mies, tapasi sanoa, että ihmisiä ne vastapuolen sotilaatkin olivat. ”Tottelivat ylempiensä määräyksiä.”

En tiedä, pystyikö hän rakastamaan niitä, jotka veivät kodin ja kotipaikan Inkilässä Kuolemajärvellä, mutta vihapuheita hän ei lietsonut.

Jeesus kutsuu meitä radikaaliin rakkauteen, vihollisen rakastamiseen. (Matt. 5:43–48)

Hedelmistään puu tunnetaan

Vanhempieni puutarhassa oli valtava, villiintynyt omenapuu.

Puun runko oli osaksi haljennut ja oksat harmaat. Pari vuotta sitten se täyttyi yhtäkkiä omenoista. Poimin niitä pienen lapsenlapseni kanssa koriin maahan asti notkuvista oksista.

Päivää myöhemmin koko omenapuu halkesi ja kaatui. Se peitti koko puutarhan. Kauan sitten kylvetty siemen kantoi parhaimman sadon juuri ennen kuolemaa.

Hedelmistään puu tunnetaan, ennemmin tai myöhemmin. (Matt. 12:33–37)

Viikonloppu

Perjantaina toivotetaan usein ystäville ja työtovereille ”Hyvää viikonloppua”.

Monille viikonloppu merkitsee vapaata. On mahdollisuus levätä ja virkistäytyä, viettää aikaa perheen tai ystävien kanssa ja käydä kirkossakin. Toisille viikonloppu on täynnä työtä kaupoissa, sairaaloissa tai hoivakodeissa. On niitäkin, joille viikonloppu tarkoittaa yksinäisyyttä, turvattomuutta tai uuvuttavia hetkiä kotona.

Oletpa vapaalla tai töissä, huoleton tai huolissasi, kelttiläisen rukouksen sanoin pyydän:

”Herra Jumala, kaiken Luoja,
avaa silmämme kauneudelle,
avaa mielemme ihmeelle,
avaa korvamme kuulemaan toisia,
avaa sydämemme sinulle.”

Hyvää viikonloppua!

Luomakunta vaikeroi

Nepalissa tulvii.
Teksasissa tulvii.

Tuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja läheisensä. Piispa Medardo Gómez hurrikaanien vaivaamassa Keski-Amerikassa kirjoitti joskus luomakunnan vaikeroivan ihmiskätten tuhojen tähden.

On peiliin katsomisen ja tekojen paikka.

Euroopan kirkkojen konferenssi kutsuu kaikkia Euroopan kristittyjä juhlistamaan luomakuntaa ja rukoilemaan sen puolesta.

”Time for creation: Time for prayers for the world and environment”

Lue lisää: Time for creation

Herra varjelee

Kulku Brysselin lentokenttäterminaaliin on pysyvästi erilainen kuin noin puolitoista vuotta sitten.

Kävelen läpi bussiterminaaliin, sitten autohalliin ja seuraavaksi liukuportailla kaksi kerrosta ylös. Turvatarkastuksen jälkeen ostan vesipullon ja tuliaissuklaat.

Havahdun, etten tällä kertaa nähnytkään sotilaita aseineen. Olen jo heihinkin tottunut.

Lähtöportilla huokaan, että Herra varjelisi lähtemiseni ja tulemiseni, niin kuin on luvannut. (Ps.121:8)

Jumalan kämmenellä

Katselen pienten lastenlasteni luottavaisia ja kirkkaita katseita. Pidän sylissä ja luen samoja sormiloruja kuin äitini luki minulle.

Ihailen lasten uskoa vanhempiensa kaikkivoipaisuuteen ja voimaan pitää heidät aina turvassa.

Rukoilen, että nämäkin lapset ovat Jumalan hyvässä huolenpidossa ja että he voivat luottavaisina laulaa: ”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen. Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen”. (Virsi 499)

Pidä kiinni

Pian tapaan opiskelijat. En ole ennen heitä nähnyt, eivätkä he minua. Vähän jännittää.

Muistelen vuosien takaista nuorisopappia, joka lakkiaispäivänäni kirjoitti lahjakirjaani sanat: ”Pidä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” (2.Tim.3:14-15)