Jeesus herättää uskon

Tämän sunnuntain evankeliumissa (Mark. 1: 29–39) Jeesus on aloittanut toimintansa. Hän on kutsunut ensimmäiset opetuslapset seuraajikseen: Simonin, josta myöhemmin tuli Pietari, tämän veljen Andreaksen sekä veljekset Jaakobin ja Johanneksen.

Evankeliumissa Jeesus tulee Simonin ja Andreaksen kotiin, ja hänelle kerrotaan heti kuumeessa olevasta Simonin anopista. Tauti on vienyt naisen sänkyyn asti. Jeesus menee hänen luokseen, ottaa häntä kädestä ja auttaa hänet jalkeille. Kuume lähtee heti, ja talon emäntä alkaa palvella vieraitaan.

Kuinka moni meistä haluaisi juuri ja juuri kuumeesta toettuaan ryhtyä palvelemaan iltaa istuvaa miesjoukkoa? Evankeliumin kuvaama naisen rooli tuntuu helposti kapealta ja alentavalta. Evankelista Markus käyttää kuitenkin tässä yhteydessä kreikan kielen verbiä, joka tarkoittaa usein kokonaisvaltaista toisten tarpeista huolehtimista. Evankeliumeissa sitä käytetään muun muassa naisista, jotka seurasivat Jeesusta Galileasta asti ja palvelivat häntä. Kyseinen verbi on myös diakonia-sanan taustalla. Voinee sanoa, että anopista tulee Jeesuksen seuraaja ja Jumalan valtakunnan työntekijä.

Myös Luukkaan evankeliumissa puhutaan aterialla palvelemisesta, kun Jeesus vastaa opetuslapsille, jotka kiistelevät siitä, kuka heistä on suurin. Jeesus viittaa ensin vaikutusvaltaa tavoitteleviin kuninkaisiin ja vallanpitäjiin. Kuulijoille käy pian selväksi, että Jumalan valtakunnan työssä eivät päde maallisen valtapelin lainalaisuudet:

“Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.” (Luuk. 22:26–27)

Pietarin vieraanvarainen anoppi on yksi ensimmäisiä Jeesuksen seuraajia, jotka ovat ymmärtäneet, mitä tarkoittaa Kristuksen kaltaisuus. Hänen kuuluisalle vävylleen se kirkastuu vasta kipuilun kautta.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa

Jeesus puhuu usein evankeliumeissa Jumalan valtakunnasta ja taivasten valtakunnasta. Millainen valtakunta se on? On arvuuteltu Jumalan valtakunnan olevan milloin maanpäällinen, milloin taivaallinen valtakunta. Vai onko se pelkästään ihmisten sisällä? Jeesus sanoo mm., että Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä ja että taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.

Jumalan valtakuntaan liittyy Jeesuksen hyvän sanoman uskominen. Sekin käy selväksi, että Jeesus on tuon valtakunnan kiistaton kuningas. Jumalan valtakunnassa näyttää olevan myös erilainen lainsäädäntö kuin maallisissa valtioissa.

Jeesus sanoo:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.

Jumalan valtakunnassa vangittujen, sorrettujen, köyhien ja sairaiden elämä muuttuu paremmaksi. Jeesus osoitti teoillaan monin tavoin, että Jumalan valtakunnassa on paikka myös naisille ja erilaisista etnisistä taustoista tuleville.

Luterilaisina meillä on se ymmärrys, että heikossa asemassa elävien ihmisten ei tarvitse odottaa kuolemaa ja taivaaseen pääsyä päästäkseen parempaan elämään, vaan ihmisiä pyritään auttamaan ihmisarvoiseen elämään jo nyt. Jeesuksen sanoma Jumalan valtakunnasta haastaa meitä rakkauden tekoihin, toimimaan heikompien hyväksi.

Herran syntymä on lähellä

Neljäntenä adventtisunnuntaina matkaamme Jeesuksen äidin Marian mukana. Koko maailman kaipaaman Messiaan odotus on Marialle hyvin konkreettista odotusta. Synnyttämisen aika on lähellä. Uuden aikakauden sarastaessa odotus tihenee ja tiivistyy. Aivan pian hän on täällä, Vapahtajamme.

Ps. 130: 5-8

Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.

Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani
ja panen toivoni sinun sanaasi.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,
hartaammin kuin vartijat aamua.
Israel, pane toivosi Herraan!
Hänen armonsa on runsas, hän voi sinut lunastaa.
Hän lunastaa Israelin
kaikista sen synneistä.

 

Tehkää tie Kuninkaalle!

Kolmannen adventin evankeliumitekstissä meille kerrotaan Johanneksesta, joka käski kuulijoitaan raivaamaan tietä Jeesukselle. Tämä käsky koskee tänään myös meitä. Miten voimme raivata tietä Jeesukselle? Monessa kodissa raivataan nyt nurkkia ja kaappeja. Entäpä, jos raivaisimme sydämemme Jeesukselle?

Ps. 85: 9-14

Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!

Minä kuuntelen, mitä Herra Jumala puhuu.
Hän lupaa rauhan kansalleen, omilleen –
älkööt he enää eksykö mielettömyyteen!
Hän antaa apunsa niille, jotka häntä palvelevat,
ja niin meidän maamme saa takaisin kunniansa.
Laupeus ja uskollisuus kohtaavat,
oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta
ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän,
maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus,
se valmistaa tien Herralle.

kuvaus: Katriina Kong

Jumalan valtakunta on jo meidän keskellämme.

Toisena adventtisunnuntaina Raamatun tekstit muistuttavat meitä siitä, että emme odota ainoastaan Kristuksen syntymää vaan myös hänen paluutaan aikojen lopulla. ”Anna meidän nähdä kasvojesi valo”, rukoillaan päivän psalmissa. Evankeliumiteksti puolestaan yllättää kertomalla, että Jumalan valtakunta on jo meidän keskellämme. Sitä ei tarvitse etsiä kaukaa, sillä Kristus kulkee vierellämme kotona, työpaikalla, arjen suruissa ja iloissa.

Ps. 80: 2–3

Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
joka on oikealla puolellasi,
ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.

kuvaus: Katriina Kong

Kuninkaasi tulee nöyränä

Valoisaa ensimmäistä adventtisunnuntaita ja hyvää kirkkovuoden alkua!

Tänään ja tulevina adventtisunnuntaina Heli kutsuu sinut hiljentymään päivän psalmin äärelle. Nämä ikivanhat tekstit puhuvat iloisesta odotuksesta ja samalla kehottavat meitä kriittiseen itsetutkiskeluun. Nyt on aika tehdä tilaa pian syntyvälle Vapahtajalle.

”Kohotkaa korkeiksi, portit, 
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.”
(Ps. 24:7)

kuvaus: Katriina Kong

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin

Aamun sanaksi psalmista 139 jakeet 1-14:

1 Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
2 Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
3 Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
4 Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
5 Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
6 Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

7 Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
8 Vaikka nousisin taivaaseen,
sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
9 Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
10 sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
11 Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon”,
12 sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
14 Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.

Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Siunatkoon hyvä Jumalamme sinun askeleesi tänä marraskuisena tiistaina.

Taivaan Isä

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille, varaisille, isäpuolille, bonus-isille ja kaikkien isien lapsille!

Isän- ja äitienpäiviin sisältyy paljon tunteita: rakkautta ja kiitollisuutta tai vihaa ja katkeruutta sekä pettymystä ja surua. Joskus kaikkea tätä.

Jumalaa kutsutaan usein Taivaan Isäksi, kuten Jeesuskin häntä kutsui. Kutsummepa Jumalaa sitten äidiksi tai isäksi, se luo meille aina mielikuvia sen mukaan, millainen suhde meillä on ollut omiin vanhempiimme tai lähihuoltajiimme. On tavallista, että koemme Jumalan rakastavana tai rankaisevana sen mukaan, miten olemme vanhempamme kokeneet.

Tänä vuonna isänpäivän aiheeksi sattuu anteeksiantaminen. Matteuksen evankeliumin tekstissä Jeesus antaa ensin selkeitä ohjeita synnintekijöihin kohdistuvasta kurinpidosta. Siksi hänen vastauksensa opetuslasten kysymykseen, kuinka usein samalle ihmiselle pitää antaa anteeksi, on yllättävä. Jeesus sanoo, ettei riitä, että väärintekijälle annetaan anteeksi seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. On siis annettava anteeksi aina, kun joku sitä pyytää. Jeesuksen tarkoittamaan Jumalan isyyteen ei kuulu katkeruus, kovuus, kosto eikä välinpitämättömyys. Selkeän puheen ja oikean suunnan osoittamisen rinnalla kukoistavat armollisuus ja rakkaus.

Matt. 18:15–22

Syrjään sysätty

Fariseukset, Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat, ajoivat erään miehen ulos synagogasta eli juutalaisesta rukoushuoneesta. Jeesus oli sitä ennen parantanut tämän sokeana syntyneen miehen. Miehen kertomusta ei kuitenkaan haluttu kuulla. Fariseusten mielestä mies oli syntymästään asti syntinen ja syntiä täynnä. Hänet ajettiin syrjään omasta uskonyhteisöstään.

Jeesus tapasi uudelleen syrjään sysätyn miehen, ja tuossa kohtaamisessa miehessä syntyi usko.

Jeesuksen tähden olemme kaikki armahdettuja syntisiä, olemme sitten yhteisön keskellä tai laitamilla.

Joh. 9:24–38

Jeesus Kristus.
Sinä teet ihmeellisiä tekoja.
Sinulla on valta parantaa sairaita
ja antaa synnit anteeksi.
Kiitos, että tänäkin päivänä
elät keskellämme.
(Kirkkokäsikirjan rukous)

Uusi viini

viinipuun oksa

Murroskaudet tulevat ja menevät.

Euroopan kirkollinen elämä oli murroksessa 500 vuotta sitten. Sen jälkeenkin moni asia on muuttunut niin kirkkojen kuin yhteiskuntien arjessa. Mietin usein, miten Jeesus ja Luther ottaisivat kantaa kirkkomme asioihin?

Jeesus oli uudistaja ja myös hänen kirkkonsa olemukseen kuuluu jatkuva uudistuminen. Reformaation merkkivuosi haastaa meitä etsimään vastauksia kysymykseen ”Mitä on hyvä ja armollinen elämä tänään ja tulevaisuudessa?”

Elämme aina vanhan ja uuden välissä. Olisiko kirkkomme mahdollista muuttua nykyistä avoimemmaksi uskon yhteisöksi? Onnistummeko laskemaan uuden viinin uusiin leileihin? (Mark. 2: 18-22)